2018-04 Uutiskirje

Sinä yönä oli kova paine ja pelko päällä. Sydäntä särkevä huuto ja valitus Egyptissä, sillä ei ollut yhtään egyptiläisten taloa jossa ei ollut kuollutta. Ajatelkaa, 400 vuotta orjuutta! Se on pitkä aika. Ei ollut helppoa lähteä orjuudesta. Meidän on tätä vaikeata ymmärtää koska me olemme koko ikämme eläneet vapaudessa. Kansa, joka oli elänyt satoja vuosia pelon vallassa ja alistetussa asemassa. Ruoskien edessä, miten heidän itsetuntonsa – minäkuvansa oli särjetty? Ennen kuin piti lähteä liikkeelle, Jumalan täytyi tehdä suuria asioita ja ihmeitä synnyttääkseen uskoa orjakansaan. Silloin ensimmäisenä pääsiäisenä karitsan voimalla lähdettiin koko Egyptin maasta. Ja mikä on lohdullista ystäväni, että vanhinkin – heikoinkin pääsi ulos Egyptistä, kun oltiin syöty karitsaa tulessa paistettuna. Messias antaa meille tänäänkin voimansa pysyä kaukana Egyptistä, ja pysyä sapatin, eli hengen levossa.

Tänään, maailma ajattelee samalla lailla kuin Egypti silloin. Me ei tunnusteta Israelin Jumalaa, meitä ei kiinnosta Aabrahamille annetut lupaukset. Unesco kieltää juutalaisten historialliset oikeudet maahan, ja Jerusalemiin – temppelivuoreen ja länsimuuriin. Koko Israelin kansan vuosituhansien olemassaolo Israelin maassa tehtiin tyhjäksi Unescon päätöslauselmassa. Faaraon henki edelleen vaikuttaa.

Veren sivelyä ei koskaan toistettu myöhäisemmissä pääsiäisen vietoissa mutta vereen uskominen täytyy olla aina se perusta. Ilman karitsan verta ei ole evankeliumia – toivon sanomaa. Omatunto täytyy päästä rauhaan veren kautta. Karitsan veri on maailman pyhin asia, ja se yhteys jonka se meille antaa. 

Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt.” Jae, 8

Silloin kun Jumalan vihan liekki kohtasi Yeshuaa, ja hän uhrasi itsensä, niin se oli niin kertakaikkisen ankara ettei sitä voida koskaan toistaa. Jumalan vanhurskauden tuli poltti tämän uhrin. Tämän tulen olisi pitänyt iskeä meihin, sillä me ansaitsisimme kadotuksen. Se oli Jumalan vihan tuli syntiä kohtaan. Me ei voida tajuta syntiä jos me ymmärretä Golgataa. Vanhurskas vääräin puolesta. Yeshua on sijaisuhri. Katso, Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.

On tärkeätä huomata, että ensimmäisenä päivänä hapan pois talosta, koska Karitsa on teurastettu. Tämän mallin mukaan ei nykyisin pääsiäistä vietetä. Me tehtiin kääntymys, siinä missä Herra näytti meille ymmärrystä kun tulimme Hänen luoksensa. Me otettiin pelastus vastaan ja tehtiin parannus. Uhrin vastaanottamisen jälkeen ei syödä enää mitään hapanta, eli juhlan ensimmäisenä päivänä pankaa hapan pois taloista. Tämä ei ole se mitä nykyisin tehdään Israelissa. Hapan poltetaan edellisenä päivänä mutta miten hapan voidaan poistaa, jos emme ole mielistyneet uhrikaritsaan – Messiaaseen. 

Kun Herra tuli minun ja sinun sydämeen, niin me aloimme vasta ymmärtämään mitä muuta voisi laittaa pois. Karitsan voimassa sitä pannaan pois. Tämä on kuva siitä, että  happaman poistaminen on sitä, kun me käydään ulos koko vanhasta luomuksesta. Me kävellään siihen uuteen luomukseen. Me olemme saaneet Yeshualta tämän uuden halun, jossa ei ole hapanta. Hän elää meissä tätä happamatonta leivän juhlaa, ja Hänen rakkautensa rakentaa minua ja sinua, ja toinen toistamme. 

Katse kohti Israelia

Poikamme ovat jo viimeisen puolenvuoden ajan kyselleet, että koska palaamme Israeliin. Heillä on jo kova koti-ikävä mutta ikävää ovat lohduttaneet heidän paljot aktiviteetit. On viikottaiset pianonsoiton, sekä lyömäsoitin opetukset musiikkiopistossa. Jääkiekkoa, hiihtoa ja nyt vielä viimeisenä harrastuksena laskettelu. Pojat ovat hyvin kehittyneet näissä talviurheilulajeissa, ja mitä pojat edellä niin sitä isä perässä.

Katse kohti Israelia, mutta me vanhempina tiedämme, että isot haasteet ovat edessä. Muutto ja muutokset eivät ole pieniä. Poikien opiskelu, uudet työhaasteet, kotimme saattaminen loppuun ennen kuin rakennuslupa menee umpeen, jne. Edellisessä ystäväkirjeessä mainitsin rukousaiheena, että saisimme käyttöön asunnon, jonne voisimme Israelista käsin aina mennä vieraillessamme Suomen seurakunnissa kalenterivuoden aikana, noin 2 ½ kuukauden ajan. Meillä on täällä, huonekalut, kodinkoneet, toimistotarvikkeet ja kaikki vaatteet valmiina vain siirrettäväksi asuntoon, josta käsin voisimme vierailla seurakunnissa. Tarvitsemme myös aikaa hiljentymiseen ja perheenä toinen toisillemme, ja tätä on vaikea toteuttaa toisten nurkissa. Tämä tarve on todellinen, ja siksi pyydämmekin, että jaksaisitte muistaa tätä asiaa. Herralle, ei mikään ole mahdotonta. Elohim gadol (Jumala on suuri) niin kuin Israelissa sanotaan.

Koulukuulumisia

On hienoa nähdä kuinka uskollisesti Herra on kuljettanut, niin kuin Hän lupasi profeettansa kautta ennen koulun alkamista. Olen avoimesti puhunut uskostani pyytäen Jumalaa antamaan viisautta, ja vaikuttamaan ihmisten sydämiin. Jotkut oppilaat ja opettajat ovat halunneet  henkilökohtaisesti jutella kanssani Raamatusta, kysellen ja udellen näkemyksiäni. Sopimattomia aiheita he eivät halua puhua läsnä ollessani koska he tietävät mitä mieltä olen. Hiljattain, sain suureksi hämmästyksekseni ja ilokseni kuulla erään oppilaan sanovan, ihana pilke silmässä ja hymyillen: ”Uskotko Rachel, että minä vielä tulen uskoon?” Vastasin: ”Kyllä minä uskon!” Sama oppilas on vaikutuksestani vähentänyt huomattavasti kiroilemista, ja se näkyy muidenkin oppilaiden käyttäytymisessä. 

Eräs oppilas käy rankkoja aikoja läpi: avioero on edessä, tuore abortti takana, monta pientä lasta huolehdittavana, muutto edessä ja samalla koulun käyntiä. Muistakaa häntä rukouksin nimellä ”M”. Yritän parhaani mukaan auttaa häntä vaikeassa elämäntilanteessa, ja kertoa, että hän on rukouksissani. Annoin hänelle tietoa ”Itutyöstä” sekä terapeuttista apua, ja hän on kiittänyt minua huolenpidostani. Maailma tarvitsee niin paljon Vapahtajaa ja suunnattoman paljon Hänen rakkauttaan, ja me voimme jakaa sitä Hänen ehtymättömästä lähteestään. 

Yksi opettajistani on Jehovan todistaja, ja hänelläkin on omat kamppailunsa. En halua sen enempää näistä asioista jakaa koska haluan kunnioittaa heidän yksityisyyttään. Haluan kuitenkin jotain jakaa koska toivon sinun ystäväni, muistavan heitä rukouksin. Kampaamoalalla saa hyvän kontaktin asiakkaisiin, ja monella näyttää olevan tarve puhua ja jakaa henkilökohtaisia asioitansa. Näissä tilanteissa, haluan mielelläni olla hyvänä kuuntelijana, ja usein muodostuu hyvä ja avoin yhteys jossa saan kylvää Jumalan sanan siemeniä heidän sydämiin. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *